Aiheuttaja ja tartunta:

Tartunta alkaa kun nielaisee kihomadon munan, jo yhden munan nielaiseminen riittää kihomatoinfektioon. Munat ovat niin pieniä, että niitä ei voi silmällä erottaa. Ne säilyvät pinnoilla ja vuodevaatteilla useiden vuorokausien ajan.

Tartunnan oireita:

Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Ainoa oire kihomadoista on peräaukon kutina, etenkin yöaikaan.Tämä voi aiheuttaa öistä heräilyä ja yökastekua. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat runsaan matomäärän.

Kihomato ei aiheuta muita sairauksia, eikä se ole vaarallinen. Yksi kihomato elää vain kuukauden, mutta sairastava tartuttaa itsensä herkästi yhä uudestaan (ns. autoinfektio), mikäli hän raapii kutisevaa peräaukon seutua, jolloin matojen munia voi joutua käsien ja suun kautta uudelleen suolistoon

Kihomadot voivat tarttua kenelle tahansa, eivätkä ne ole likaisuuden merkki.

Kihomadot ovat ohuita valkoisia rihmoja, joiden pituus vaihtelee parista millimetristä senttiin. Isommat, naarasmadot, luikertelevat silminnähden, mutta pienet koirasmadot eivät.

Tartunnan hoito:

Tartunta ei hoidu itsestään vaan se vaatii hoitoa. Kihomatoja hoidetaan suun kautta nautittavalla lääkkeellä, jota saa apteekista ilman reseptiä (Pyrvin^®). Tarvittaessa lääkäri voi määrätä kihomatojen hoitoon reseptillä mebendatsoli (Vermox^®). Kerta-annos on tehokas, mutta hoito uusitaan kahden viikon päästä, jotta autoinfektiokierre saadaan katkaistuksi. Koska kihomadot leviävät yleensä koko perheeseen, kaikkien perheenjäsenten on saatava asianmukaista hoitoa.

Huomioitavaa:

On tärkeää, huolehtia pesuista aamuin ja illoin, hoidettava alue huolellisesti

Vuode- ja alusvaatteet suositellaan vaihdettaviksi mahdollisimman usein, jotta munista päästään eroon.

Lapsen kynnet on leikattava lyhyeksi, ettei munia tarttuisi niiden alle.

Hyvä käsihygienia on syytä muistaa aina vessassa käynnin jälkeen ja ennen syöntiä.

Jos oireet häviävät, mitään jälkikontrollia ei tarvita.